Nukkumatti jätti tulematta

Lokakuussa bloggasin siitä, kuinka aloitin linturistipiston, huolittelin kankaan reunat käsin kun kone ei toiminut. Pistellessä olin onnistunut mokaamaan. Piti purkaa ja sain korjattua virheeni. Siihen sitten tyssäsi. Työ jäi tv-tasolle telkkarin alle odottamaan, että saisin aikaiseksi jatkaa sitä. Välissä jatkoin vanhaa koirapistoa, mutta kun siihenkin oli joskus tullut moka, jonka nyt sain purettua, päätin jatkaa lintua, kun koira ei enää kiinnostanut. Nyt olen saanut linnusta tehtyä vähän oksaa ja ensimmäistä kukkaa. Kun vain saisi edes vähän kerrallaan jatkettua, niin valmistakin tulisi. Jostain syystä ei vaan saa itsestään niskasta kiinni, että jatkaisi. Ajasta kun tämä homma ei ole kiinni. Aikaa olisi vaikka muille jakaa, ja kiinnostustakin, mutta jostain kiikastaa kun ei tule tehtyä.
Mutta parempi tämä pienikin saavutus on, kuin ei mitään. Ja ihan lostavaa on se, etten ole (vielä) aloittanut uutta pistoilua (johtunee ehkä siitä, ettei minulla ole lankoja).
Tässä siis aikaansaannokseni

Jossain vaiheessa tein päätöksen, että jatkan joka päivä jotain keskeneräistä. Tai siis kahta keskeneräistä. Päätös lipsui, kahden onnistuneen päivän jälkeen jatkoin päivän aikana vain yhtä keskeneräistä; kirjan lukemista. Se on ehkä hyvä puoli, että luen. Tykkään lukea, mutta olen mahdottoman hidas ja lukeminen tuntuu usein raskaalta.Siksi luenkin oikeita kirjoja harvoin. Mutta nekin on asioita, jotka paranee vain lukemalla. Nyt on siis menossa Da Vinci Koodi. Puolessä välissä menen. Tarkoitus olisi saada kirja loppuun aattona. Aika kova tavoite, kun vertaa siihen, että luen kirjaa vain iltaisin. Saatan vähän siirtää tuota ajankohtaa, että se olisi realistisempi. Ehkä tapanina saan kirjan loppuun, katsotaan.