Itselläni ei ole viisaudenhampaat puhjennut. Sen sijaan purukalustoni on muuten niin harmittavan huonossa kunnossa, että ihan hävettää.
Pienenä meille ei opetettu hampaiden pesun tärkeyttä. Niinpä purukalustoa tuli hoidettua huonosti.
Muistan kyllä olleeni hyvin ylpeä pinkistä hammasharjastani, jolla oli jalat. Mutta harvemmin tuota tuli käytettyä.
Pienestä asti olen siispä juossut hammalääkärissä paikkailemassa milloin mitäkin hammasta. Paikkana hammaslääkäri oli inhottava. En varsinaisesti pelännyt, mutten tykännytkään.
Muistan kerran, kun olin isäni kanssa kodin lähellä olevassa hammaslääkärissä, isä jäi istumaan odotushuoneeseen. Äiti tuli aina toimenpide-huoneeseen mukaan, mutta isä jäi odottamaan aulaan. Hammaslääkäri täti meinasi tehdä jotain, mutta minäpä en suostunut. Oli vielä kaksi vaihtoehtoa, mitä olisi voinut tehdä, mutta suutani en suostunut avaamaan.
Niinpä täti sanoi, että sitten minut viedään lastenklinikalle, missä hampaani hoidetaan nukutuksella. Muistan vielä ajatelleeni että "niin viissiin, kunhan uhkailet". Isä kutsuttiin huoneeseen sisään ja kerrotiin tilanne. Päästiin hetken päästä lähtemään kotiin ja minä olin onneissani kun mitään ei tehty. Ja tavalliseen tapaan käytiin kiskalla ostamassa karkkia.
Mutta eipä sitten jonkun ajan päästä lastenklinikalla enää naurattanut kun äiti ja kummitäti jätti minut hoitajan seuraan kun hampaani hoidettiin nukutuksessa.
Vasta yläasteella olen alkanut hoitamaan hampaitani paremmin. Mutta siinä vaiheessa kun melkein puolet hampaista on paikattu, ei kauheasti ole enää hoidettavaa.
Joskus ikuisuus sitten taaimmaisesta hampaasta on lohjennut pala pois. Ja vasta muutama vuosi sitten yksi hammaslääkäri kertoi, kuinka huonossa jamassa tuo hammas on. En ole itse sitä tajunnut. Nyt kuitenkin kun olen viimepäivinä pessyt sitä ahkerasti, on se alkanut ilmoittamaan että olemassa ollaan. Ei siihen satu, mutta vihloo. Ehkä olisi viimein aika soittaa hammalääkäriin ja varata poistoaika.
Vieläkään en hammaslääkäriä pelkää, mutta kyllä sinne meno aina ahdistaa vähäsen. Eniten taitaa ahdistaa se, kun suuni on pieni ja kaikki instrumentit pitää mahtua suuhun samaan aikaan ja suuta pitää pitää jaksaa auki pitkiäkin aikoja. Voin kertoa, että on leukaluut ollut joskus todella kipeät hammaslääkäri-reissun jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti