Nyt on taas se viikko heinäkuusta kun helsinki kuhisee futiksenpelaajista. Meidän lähellä on siltamäen (urtsin) kenttä, joka tänään ihan kuhisi pelaajista. Itse katselin Pantterit-Kasiysit. Pantterit voitti 1-0- Toista peliä, Lepa-Keika, katselin vaan alkua kunnes alkoi tulemaan vähän viileä, eikä peli niin kiinnostanut. Viereisellä kentällä olisi ollut Puiun peli, mutta en sitten halunnut jäädä, kun ei ollut mitään tietoa paljonko peli on, tai milloin se loppuu.
Tunnin verran kuitenkin seisoskelin kentän (kenttien) laidalla.
Tuossa LePa-Keika-pelissä oli kaksi pikkytyttöä (ehkä noin 9v) jotka piti jatkuvasti meteliä, riehui ja huusi. He kannattivat LePaa ja hetken ehti mollata vastustajaa, kunnes tyttöjen äiti puuttui asiaan. Sanoi mielestäni hyvin; "vastustajaa ei koskaan mollata, omia kannatetaan kovaa, mutta vastustajaa ei mollata" Mielestäni tuo on täysin oikein. Buuata ei saa. Tokihan se harmittaa jos vastustaja tekee maalin, mutta ei saa alkaa mollaamaan.
Pienenä faijan kanssa käytiin usein katsomassa hesacupia samaisella kentällä. Viihdyttiin nurmikolla monta tuntia. Muistan vielä joskus saaneeni vihreän kikkailupallon. Nyt olisin ostanut myös sellaisen, mutta niitä ei myyty urtsilla. Harmitti.
Ja jokin vuosi kun oli futiksen mm-kisat, ostin sellaisen pikkupallon, mutta nyt en löydä sitä mistään. Luulen, että olen heittänyt sen pois, kun ei ole pariin vuoteen sitä näkynyt :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti